keskiviikko 26. lokakuuta 2011

aika jättää

Tänään se sitten iski. Se, mikä on pyörinyt mielessä pitkään ja etsinyt muotoaan.

Sain mailin, jossa käsityöblogiin pyydettiin liitettävän mainos jostakin hyväntekeväisyys kampanjasta. Juutuin tuohon käsityöblogi-sanaan ja tunsin piston. Huomasin avainsanapilvessä olevan isoimmalla succaplokki ja valmiit 2010.

Kaikki ei oikein ollut kohdallaan. Ristiriitoja täynnä tämä blogi(kin). Ei täällä enää esitellä valmiita neuleita, kuin satunnaisesti. En tiedä suututtaako se jotakuta, mutta itseäni häirii. Vaikka käsityöt ovat kuuluneet elämääni aina ja kuuluvat tästä edespäinkin, niin tämän blogin aika päättyy tähän.

Aloitan toisaalla uusin ajatuksin, kuitenkaan niitä käsitöitä unohtamatta. Pääpaino tulee olemaan ihan vain siinä arjessa.

Sydämellinen kiitos kaikille Liinan villoja seuranneille!

ja tervetuloa!

lauantai 22. lokakuuta 2011

pukimista asiaa

Olen niitä äitejä, jotka pursuavat huolta näiden lasten ulkovaateasioiden kanssa. Juuri kun tuntuu, että nyt on joka lapanen ja kypärä hankittuna, niin sää muuttuu ja homma alkaa alusta. 

Vaikeinta on ollut ymmärtää niitä hinnastoja. Pipo kakskymppii, kintaat toisen, haalari yli sata. Villapuku, villainenkypärämyssy, fleecepuku jne. Ja suurin osa on hankittava vielä tuplana!

Eikä kaikkea vain löydä käytettynä, vaikka kuinka hakis. Kengissä tein sellasen antigoretexpäätöksen, että tämä syksy kuljetaan saappaissa ja villasukissa. Tuntuu maailman turhimmalta asialta ostaa nyt  goretexit, kun kohta saa kuitenkin jo laittaa talvikengät. 





Mutta, jos jokin näissä ulkovaatteissa on kivaa, niin pipot! Itse tehdyt villapipot! 
Tämä malli on kopioitu Polarnin syysmallistosta. Kuvat ovat alkusyksystä, eikä alla ole vielä sitä kypärää.  Lankana on Lanet. Pipo on kaksinkertainen ohimon kohdalta ja korvaläpät on ainaoikeeta. 
Erityisesti pidän siitä, että tuon kaksinkertaisuuden vuoksi välttyy joustimelta. Erityisesti harmittaa, kun takasauma onkin edessä.


Malli: Oma 
Lanka: Lanet
Puikot: 2,5 mm

Tällä mallilla ajattelin tehdä myös paksumman pipon ja alle pukea villakypärämyssyn, eiköhän sillä pieni pää pysy lämpimänä?

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Keskiviikko aamuna



Tänä keskiviikko aamuna sain itselleni hitaan aamun. Hieman pidemmät unet. Rauhallinen aamukahvi. Ja syventyminen eilisiin blogikirjoituksiin. Vaikka tavallisesta arjesta pidänkin, ovat tälläiset aamut parhaita voimanantajia. 


Päivisin opiskelen. Olen siinä rajalla, että jaksanko vielä innostua, vai en. Olen kuitenkin päättänyt, että teen kandiin asti ja pidän sitten taukoa. Kaipaan työelämään ja aikuisten keskelle. Kaipaan  konkreettista tekemistä. 


Kaipaan niin paljon, että hankin itselleni kandintyöhön yhteistyökumppanin ja projektin. Se ei ole yleisesti käytäntönä, ja aiheuttaa varmasti ylimääräistä. Mutta saan välillä tehdä. 



Samalla painiskelen ajan kanssa. Haluaisin jo olla valmis ja kuitenkin tiedän, että matka on tärkeämpää. Opiskelu on jotenkin niin repaleista ja sumeaa, kuvittelen, että työ olisi ehjempää.

Päämäärien unohtaminen olisi hyväksi, tiedän sen. Olisi parempi olla vain tässä ja katsoa ympärilleen. Olet jo perillä Liina, muistutan. Samalla kuitenkin vasta opettelen tätä. Hidastamista.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Jäähyväiset hänelle


Syksy on ollut täällä jo pitkään, mutta vasta nyt olen päässyt jyvälle. On ollut huolia, jotka onneksi on nyt voitettu. Neuleet pyörivät mielessä ja suunnitelmat kasvavat.


Samalla kun lehti putoaa, teen surutyötä. On aika jättää hyvästit hänelle. Tämä ei nyt ole maailmankaikkeuden vakavin surutyö, mutta minulle merkityksiä täynnä.


Hän täytti kolme vuotta. Se ei ole pitkä aika hänenlaiselleen, onhan niitä kymmenvuotiaitakin. Hän oli ystäväjoukoissaan ehdottomasti pidetyin. Hänet emäntä aamulla ensimmäiseksi kaivoi käsiinsä ja illan päätteeksi laski pois. 



Hänen kanssaan odotin vauvaa, kannoin vauvaa, nukutin vauvaa, syötin vauvaa, kannoin taaperoa, nukutin taaperoa ja kaiken muunkin. Kyllähän se alkaa näkyä. Ei siinä menossa pysy napit paikallaan tai ryhti ojennuksessa. Sehän on selvä.


Niinpä hänet saatoin hylättyjen neuleiden laatikkoon. Siellä on hyvä levätä. Kiitos!