perjantai 26. elokuuta 2011

Tokihan naisella saappaat ja pipo mätsää


Koska tässä nyt saneeraus toimissa ollaan, niin pitäähän pipon toimia saappaiden kanssa yhteen. Sehän on selvä. Neiti on hyvin tarkka, siitä mitä päähän laitetaan. Ja erinäiset äidin kokeilut aiheuttavat väistämättä syvän loukkaantumisen. On (tai oli) vain yksi pipo, joka päässä on kuljettu koko kesä.


Nyt äiti meni ja ompeli uuden. Heitettiin hyvästit vanhalle ja tämä sai jäädä. Kunhan ensin äiti kulki puolipäivää kyseinen pipo päässä, niin suostuihan tuo.


Kangas on isänsä vanha aluspaita ja vuorina neidin oma pieneksi jäänyt paita. Kätevää uusiota parhaimmillaan. Ohje on täältä. Pipo on niin mainio ja ohje helppo, että voisi vaikka itelleenkin.


Saumurini päätyi huoltoon ja oli turvauduttava tavalliseen koneeseen ja ihan suoraan ompeleeseenkin. Omassa koneessani ei saa säädettyä siksakia mihinkään, on vain neljä vaihtoehtoa, joista yksikään ei oikein toimi trikoossa. Mutta ihan hyvä tuli, saumuri varmasti kuitenkin parempi.




Ps. Mitähän se juttu piilosta olikaan. En tiedä. Pääsin kai yli, ainakin joksikin aikaa. Välillä on vain kovin vaikeaa elää sen asian kanssa, että omaa päiväkirjaa luetaan. Enkä tarkoita teitä hyvät blogisisaret, teiltähän saan vastinetta.

On tottakai kiva kuulla, että joku lukee tätä.  Kaikenlainen puheessa suoraan asioihin viittaaminen tai lisäkysymykset aiheuttavat kuitenkin tuskaa. Sanottakoon, että tämä on blogitekstiä. Blogitekstiin saa jäädä aukkoja. Blogitekstin annetaan olla. Se on siinä. Näin toivon.

Kirjoitan tätä itselleni ja blogisisarilleni. Ja sanottakoon vielä, että uskoisin, että vain toinen blogia kirjoittava blogisisar voi saada blogeista irti sen mitä blogisisar kirjoittaa tai jättää pois. On olemassa blogimaailma, johon pääsee sisään vasta, kun on itsekin kirjoittanut. Ei nämä asiat täysin aukea muille, eikä ole tarkoituskaan. Vai kirjoittaako joku työkavereilleen, naapureilleen, isotädinsedälleen?

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Päivän iloisimmat

Meillä kaivetaan. Talon ympäriltä yli kahteen metriin. Se on vain kuoppa. Siis kuoppa. Ei kovin iso asia tässä maailmassa. Mutta isolta se tuntuu, vie voimat ja aiheuttaa huolta ja murhetta. Turhaan, en kaipaisi yhtään. Minusta ei olisi talonrakentajaksi tai sen puolisoksi. 


Kuopasta löytyi vanha pullo. Onkohan sillä tämän talon talonrakentajalla ollut huolta. Minkälaista huoli oli vuonna -58. Onko mihinkään päästy. 
Iloitsin kuitenkin pullosta, se kertoo tarinaansa ja antaa talolle taustaa. Vaikka vain vähän, mutta jotain.



Toinen iloinen on uusi Toast. Syysnumerot ovat parhaimpia.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Arjen ajatuksia


Kirppiksiin voi jäädä hyvinkin koukkuun, tai jollain tavoin riippuvaiseksi. Löytämisen ilo on niin kivaa, että kirppiksille on vaan päästävä. Polte kasvaa ja kutkuttaa mieltä, eikä siitä pääse, kuin kirppistelemällä. 


Meidän kylällä on avattu uusi. Ja nämä maalaiset on sitten siitä kivoja, että ne tietää, että kirppishintojen kuuluu olla kirppismäisiä hintoja. Näitä hintoja ei kaupungissa nähdä. Keltainen peltipurkki 1 €. Ruskea Aarikan peltipurkki 2 €. 



Maisa-kirjat 1,30 €/kpl!!! Siis häh! Näähän on uutena yli 15€ ja kirppishinnatkin pyörii kympissä. Sydän pysähtyi nämä nähdessä. Ja Kerttu tykkää niistä ihan hirmusesti. Miten niissä tehdäänkin just niitä Kertun lempiasioita. Pompitaan, soitetaan, puhalletaan saippuakuplia...



Löydöt jatkuvat. Pallopaita 1,50 €. Nanson raitatrikoopaita 0,30 €. Raidasta on tarkoitus ommella jotakin muuta, katsotaan mihin se riittää.



Tämän viikon olen kitunut Kertun kasvua. Miten se voikin tuntua, kuin sydäntä revittäis. Ehkä sen pitäisi tuntua hyvältä ja helpottavaltakin. Mainoksessakin nainen sanoo, että se on parasta kun lapset kasvaa ja oppii.
Vaan kun Ei tunnu hyvältä ja helpottavalta. Se on outoa ja kummallista. Kaikki on erilaista.
Pysy aina pienenä ja lintuna.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Se on totta niinku hiiri on...

Harmaa!

Harmaan viehätykseen en kyllästy. Siitä tykkää aina vaan. Eikä minusta harmaa ole ollenkaan tylsä ja niinku sanotaan: hiirulainen. Vaan, harmaa on tyylikäs ja kaunis. Tänä syksynä siis haravoidaan tyylikkäästi ja harmaasti.


Inspiraatiota parhaimmillaan edustaa löydöt jämiksien seasta. Ei haittaa, vaikka on eri paksuisia lankoja, kunhan sävyt käy yhteen. Tehostevihreä on sitten niin ihana, että se aiheuttaa jo syviä huokauksia.





Siellä on kauniissa sovussa vanhat seiskat ja cascadet. No, okei. Ehkä ne vähän käy taistoa keskenään, mutta saavat käydäkin.


Sitten odotellaan, että lehti putoo. 

perjantai 5. elokuuta 2011

Tänään elokuun perjantaina



Sallikaa minun pomppoilla blogi-asian kanssa vielä hetki. Palaan siihen pian. Lämpimät kiitokset kannustuksista.




On kuitenkin jo syys. Joka saa jo itsessään minuun valtavasti virtaa. Lisävirtaa on kuitenkin antanut täydet yöunet koko kesän ajalta! Siinä alkaa väkisinkin ideat pyöriä päässä niin kovasti, että hiekkalaatikon reunalla on hyvin vaikeaa.


Tänään(kin) olen taitellut kompostipusseja. Niitä toivottavasti kohta tarvitaan runsaasti (siis normi komposti käytön lisäksi).


Löysin lähikirppikseltä pinon itsetehtyjä lappusia talouspaperin korvikkeeksi. Loistavia, 2€/5 kpl. 


Tänään(kin) olen merkinnyt muistiin syksyn neuletarpeita. Ja, kuten joka vuosi, tarpeet on valtavat. Viis pipoa kullekin. Vähintään.


Olen myös ihaillut tilaamiani trikoita, aikeena kokeilla lastenvaatteita. Tarvitaan rohkeutta, että uskaltaa noihin saksensa tunkea.

maanantai 1. elokuuta 2011

On löytynyt aika

On tullut uusi aika. Monessakin mielessä.
Olen löytänyt sellaisia pieniä välejä, jolloin voi tarttua neuleisiin.


Nimittäin sellaisia vaikka, kun eläimiä järjestetään suoriin riveihin yhä uudelleen.


Tai, juostaan äidin (vanha) hippikoru päässä ja kikatetaan. Välillä asetetaan sitä erinäisiin paikkoihin roikkumaan ja viihdytään hyvin itsekseen.


Ja pihalla on keksitty uittaa omenoita, omenoita ja omenoita.  Eikä siinä äitiä kukaan kaipaa. 

Niin, ihan hyvin sitten olen osannut istua ja keskittyä vaativimpiinkin ohjeisiin, kuten raglan-kavennuksiin. Heh. Kunhan ääni kuuluu, niin luotan. 


Ja tämän myötä jätän jäähyväiset vaaleanpunaiselle. Sen aika on väistyä.
Yhä pohdin myös tämän blogin uutta aikaa. Toisaalla, alusta alottaen, piilossa.